Ulkoilma 30.6.2014

Suomen vilkkaimmassa kansallispuistossa Pallas-Yllästunturissa on tutkittu retkeilyn vaikutuksia linnustoon ja polkujen kulumiseen. Nykyiset retkeilijämäärät eivät vaikuta merkittävästi kansallispuiston puiston linnustoon kokonaisuutena. Poluista alttiimpia kulumiselle ovat tunturikankaiden reitit, mutta kulumista on hillitty käytetyimpiä reittejä kestävöimällä.

Vilkas retkeilykäyttö ei vaikuta merkittävästi Pallas-Yllästunturin kansallispuiston linnustoon

Kansallispuiston ympärillä on lähes 20 matkailukylää tai –keskusta ja puistossa 60 taukopaikkaa ja yli 300 km retkeilyreittejä. Matkailualueiden ja kansallispuiston linnustoa kartoitettiin kolmena vuonna. Matkailukeskusten ja kylien rakennettujen ympäristöjen linnustoa verrattiin kansallispuiston reittien, autiotupien ja tulipaikkojen linnustoon. Vertailualueina toimivat reiteistä etäällä olevat kansallispuiston luonnonmetsät.

Nykyisillä retkeilijämäärillä ei havaittu merkittäviä vaikutuksia kansallispuiston linnustoon kokonaisuutena. Matkailukeskusten ja kylien lintulajisto sen sijaan poikkeaa luonnonmetsistä ja kansallispuiston taukopaikkojen ja reittien lajistosta. Matkailukeskuksissa on enemmän ihmisten läheisyydestä hyötyviä lajeja, kuten varislintuja ja rakennuksia pesäkoloina käyttäviä lintuja kuten varpusia. Kansallispuiston taukopaikkojen ympäristössä viihtyi talousmetsien linnustoa paremmin kuin reittien varsilla ja luonnonmetsässä, mutta vaikutus ei ulottunut taukopaikasta kauas. Retkeilyreittien lajisto ei poikennut luonnonmetsien lajistosta.

Kansallispuistossa pidetään yllä hyvää jätehuoltoa ja siisteyttä, jotta linnusto säilyy luonnollisena jatkossakin.

Retkeilyreittien kestävöinti säästää luontoa

Metsähallituksen luontopalvelut on seurannut Pallas-Yllästunturin kansallispuiston polkujen kuntoa yli kymmenen vuotta. Seurannan tulokset on koottu yhteen Heikki Korpelan Rovaniemen ammattikorkeakouluun tekemässä opinnäytetyössä. Alttiimpia kulumiselle ovat tunturikankaiden reitit, mutta kulumista on hillitty käytetyimpiä reittejä kestävöimällä.

Kymmenen vuoden seurannan aikana polkujen leveys kasvoi eniten tunturikankailla. Tunturikoivikoiden ja metsien reitit kuluvat tunturikankaita hitaammin, sillä tuntureiden avara puuton ympäristö mahdollistaa helpon kulkemisen polun vierellä ja siten polkujen levenemisen. Polun kulumisen seurauksena suurimmat kivet jäävät polulle, jolloin epätasainen pinta ajaa patikoijan suuntaamaan askeleensa polun reunalle tai kokonaan ulkopuolelle. Retkeilijämäärä vaikuttaa polkujen leveyteen, mutta suuri merkitys kulumiseen on ympäröivällä luonnolla, polun jyrkkyydellä ja kivisyydellä.

Luontoa suojellakseen Metsähallituksen luontopalvelut kestävöi suosituimpia retkeilyreittejä polun pinnan sorastamisella. Kokemusten perusteella kestävöinti estää reittien levenemisen houkuttelemalla retkeilijät pysymään polulla. Reitit maisemoituvat hyvin ympäristöön, työllä säästetään herkkää tunturiluontoamme ja luodaan miellyttäviä retkeilyelämyksiä kaikille kulkijoille, myös huonojalkaisille.

Kestävöinti on nimensä mukaisesti kestävä ratkaisu pitkälle tulevaisuuteen. Työ tukee myös Lapin matkailuelinkeinoa. Kansallispuiston reiteistä kestävöityjä on noin 15 %. Kestävöinteihin on saatu rahoitusta EU-hankkeissa.

Lähde: Metsähallitus / Kuva: Mika Mannonen

Kommentit

kommenttia

Elämme ulkoilmasta. #elämmeulkoilmasta ulkoilu, retkeily, vapaa-aika