Ulkoilma 3.5.2013

blogin_tarjoaa_sasta

Ikkunasta näkyvä maisema oli vielä kovin kuollut. Valkoinen oli vaihtunut maan murrettuihin väreihin, pääasiassa ruskean eri sävyihin. Vihreää ei vielä näkynyt missään mutta taivas oli teräksenharmaa. Paksu pilvipeite esti aurinkon säteiden matkan maan pinnalle ja siksi sää lisäsi kuolleena lepäävän luonnon elottomuutta. Ainoa liike pihalla oli puiden huojunta tuulessa.

Kovin siis synkkä hetki ulkoilulle. Tuollainen kevätsää tarjoaa kuitenkin hetkensä. Tuuli liikuttaa jäitä rikkoen ne lopullisesti, samoin ilman kosteus auttaa luontoa heräämään. Erämiehellä synkeämpikin sää tarjoaa aina hyvän tekosyyn lähteä liikkeelle.

Tällä kertaa tekosyynä toimii euroopanmajava, Castor fiber, ja varustetestit. Pitkien huonojen vuosien jälkeen kannat ovat olleet paikoitellen rajussa kasvussa ja metsästysmaillamme jopa rantamökkien verannantolpat ovat olleet vaarassa. Pihakoivu on pötkähtänyt nurin jo useamman pirtin pihasta, joissain paikoissa aivan rakennusten seinää hipoen. Erämaiden varovaisesta asukista on siis tullut urbaani arboristi.

sasta_blogi_03

Muutama ilta oli jo vierähtänyt eri paikkoja passaten, huonolla onnella tosin. Ensimmäinen spotti tarjosi räpylänkuvat hangella mutta ei muuta. Jokin seikkaileva sielu oli poikennut puron varressa tarkistamassa viime syksyn työmaansa mutta ei ollut jäänyt asumaan. Vain harmaantuneet haapojen kannot olivat jäljellä. Toinen paikka oli löytynyt yllättäen, ja se työmaa olikin aktiivinen. Hehtaarin alueella oli rantakaislikon keskellä saanut metsätyöyhtiö Masse Majava Oy tehdä rauhassa harvennushakkuutaan, kenenkään huomaamatta. Vanhan rantapellon koivuille istuttanut maanomistaja oli tuskin ilahtunut huomattuaan kymmenien runkojen muuttuneen ruokapuiksi majavalle.

Ensimmäinen ilta alueella oli mennyt parasta passipaikkaa pohtiessa. Alue kun oli täynnä tuoreita syönnöksiä. Ison ojan takainen avoimempi paikka oli näkyvyydeltään parempi mutta näköjään sen tiesivät myös majavat. Tyhjä reissu, ei edes lättähännän läiskähdystä vedenpintaan. Oja tosin oli vielä jään peittämä, eikä majavan reikää missään. Seuraavan illan passipaikka oli jo lähempänä ruokapatoa, mutta kasvillisuuden rajoittaman näkyvyyden takia haastavampi. Lopputulos oli että ainakin äänistä päätellen talttahampaat saivat vesisateen keskellä rauhassa molskia ja aterioida kaislikon piilossa. Vain noin 30 metrin päässä istumapaikastani. Fiksut eläimet eivät nousseet koko aikana näkösälle vaan jatkoivat puuhiaan rauhassa.

Kolmannena iltana katselin hetken ulos ennen kuin päätin sittenkin lähteä liikkeelle. Puuskittainen tuuli tulisi pyörimään alueella niin ettei olisi mitenkään mahdollista istua koko ajan tuulen alla. Siitä huolimatta kiskoin naparetkeilijän välikerrastoni ylleni, kuoreksi juuri testattavaksi saapuneen kaislikko-camon ja lähdin matkaan. Kiire ei ollut mihinkään, kunhan nyt heittäisin pienen iltalenkin.

Paikalle päästyäni päätin kiertää ojalle uudesta suunnasta. Iso rantaletto oli miehen mittaisen kortteen peittämä mutta vielä jäätynyt ja siksi helppo kulkea. Eteen ilmestyvät majavan kulku-uomat tosin tuottivat yllätyksiä. Osasin jo varoa niitä sillä ensimmäisenä iltana sukelsin yhteen sellaiseen pää edellä jään petettyä allani ja päädyin täysin uppeluksiin. Syvyyttä puoli metriä leveällä uomalla olikin nimittäin pitkälti toista metriä. Ei ihme että majavat ovat saaneet kulkea talven rauhassa, noissa ojissa ruokailemaan pääsi helposti jään alla. Enpä olisi uskonut että majavajahti voisi olla yksi niistä joissa riskit olisivat korkeimmat. +3 asteen lämpötilassa hyiseen veteen päätyvä sukellus olisi voinut nimittäin johtaa jopa hypotermiaan jos sen olisi tehnyt keskellä erämaata. Kyseisenä iltana tuli niin elävästi mieleen edellisen kevään surffityrskyt keväisellä merellä, haahkajahdissa ulkokivillä. Nekin kastelevat hyisen kylmällä tavalla.

Törmätessäni jälleen uuteen, tuoreeseen ruokailupaikkaan kaislikon kätköissä totesin että tämäkin reissu taitaa olla metsästyksellisesti tuhoon tuomittu. Majava saisi tuulen pyörimisen vuoksi varmasti vainun minusta, sillä passi olisi pitänyt laittaa näkyvyyden takia 5 metrin päähän ruokapöydästä. Vainun saatuaan massen olisi ollut helppo vaihtaa ruokapuuta, mahdollisesti jopa kaataa vierestä uusi puu minun sitä näkemättä. Siinäpä olisikin ollut yllätystä kun koivun latva olisi rojahtanut syliini.

Päätin siis jättää luonnon omat monitoimikoneet rauhaan ja jatkaa iltakävelyäni kurkien soitimesta nauttien. Kävihän sekin iltalenkistä.

Teksti / kuvat / video: Ville Pohjola

blogin_tarjoaa_sasta

Nämä saattavat kiinnostaa sinua

Sasta järjestää kesäkuussa 64°Wild-vaellustapahtuman Nurmeksen erämaissa Sasta yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa järjestää kesäkuussa 2016 Nurmeksessa uudenlaisen erämaavaellustapahtuman. Kolmen päivän aikana osallistuja pääsee sekä astumaan Nurmeksen erämaihin että oppimaan uutta maan johtavilta outdoor-asiantuntijo...
Testi: Sastan sarkahousut – hyvin suunniteltua toiminnallisuutta talviretkeilyyn Sastan sarkahousut ovat olleet talviretkeilyssä lempihousuni jo viisi talvea. Nyt miesten Anton-housut saivat rinnalleen naisten Sara-housut. Löytyykö Sarasta samaa hiottua suunnitelmallisuutta kuin vastaavista miesten housuista? Törmäsin Sast...
Omassa testissämme vakuuttava Sastan Peski-anorakki Vuonna 2011 Sastan, Trekin ja Latu&Polku -lehden yhteisessä Oma Puku -kilpailussa nuoret suunnittelijat toivat esille jo lähes unohtuneen Ventile -kankaan. Ventile on materiaalinen nostanut päätään perinneretkeilystä kiinnostuneiden parissa. Tunn...
Sastan blogi – Niitä hyviä hetkiä Ensimmäinen viikko metsälintukautta on takana. Moni suomalainen metsämies pääsi liikkeelle vasta viime viikonloppuna mutta sitäkin kovemmin odotuksin. Laskennat ja kaikki muut taivaanmerkit povasivat tapahtumarikasta jahtia. Edellämainituista syis...
Sastan blogi – Lehtivihreän alkuräjähdys Kevät muuttui kevätkesäksi ja luonto räjähti kukoistamaan täällä eteläisessä Suomessa.  Lintujen kevätkonsertti oli hetken huippukohdassaan, metsät oikein pauhasivat kun siivekkäät toteuttivat muuttomatkojensa lopullista tavoitetta. Parinhaku ja pe...
Sastan blogi – Pimeä hetki Pienen metsäjärven ranta oikein hehkuu. Kuulaan iltapäivän viimeiset hetket ovat menossa ennen kuin ilta painaa auringon piiloonsa. Nopeasti päälle vyöryvä syysillan pimeys tappaa pian viimeisetkin valonsäteet. Aivan kuin henkensä hädässä ne koitta...
Oma Puku -kisan viimeiset finalistit enää jäljellä – Äänestä! Finaalikolmikko on seuraava: Jenni Kyllönen, Taru Varpenius sekä parivaljakko Petri Danielson ja Olli Ilmonen. Finaalin valikoitui kolme hyvin erilaista työtä ja seuraavassa vaiheessa näistä muokataan tuotantomallit. Nyt äänestetään vielä kerran lop...
Kompass Outdoorin Korpipeli™-palvelulle myönnettiin Avainlippu-tunnus Suomalaisen Työn Liitto on myöntänyt Kuopiolaisen Kompass Outdoorin Korpipeli™-palvelulle Avainlippu-tunnuksen osoituksena Suomessa tuotetulle ja Suomessa työllistävälle palvelulle. Korpipeli on bushcraft-henkinen metsäpakopeli, jonka aikana selviydy...
Sastan blogi – Hyvien ajatusten aika Me ulkoilmaihmiset olemme kaikki riippuvaisia luonnosta. Metsät, tunturit ja vesistöt koukuttavat meidät niin syvästi ettemme jossakin kohtaa enää pysty, emmekä haluakaan elää ilman luontokokemuksiamme. Kaikki tavat nauttia luonnosta ovat tasavert...
Sastan blogi – Valon juhlaa Eilen se sitten tapahtui. Keskipäivällä aurinko porotti päiväntasaajalla suoraan zeniitistä, muljahtaessaan paistamaan seuraaviksi kuukausiksi pääasiassa pohjoisen pallonpuoliskon puolelle. Tämä taivaallamme vaeltavan valoisan vekkulin liikahdus sä...

Kommentit

kommenttia

Elämme ulkoilmasta. #elämmeulkoilmasta ulkoilu, retkeily, vapaa-aika