Ulkoilma 24.12.2013

blogin_tarjoaa_sasta

Me ulkoilmaihmiset olemme kaikki riippuvaisia luonnosta. Metsät, tunturit ja vesistöt koukuttavat meidät niin syvästi ettemme jossakin kohtaa enää pysty, emmekä haluakaan elää ilman luontokokemuksiamme.

Kaikki tavat nauttia luonnosta ovat tasavertaisia, ja yhtä merkittäviä meille jotka haemme luonnosta sitä jotakin. Isolle osalle luonto on rauhoittumisen paikka, keino purkaa stressi. Moni nauttii visuaalisista kokemuksista jota Suomen se vähemmän rakennettu osa tarjoaa. Toisille raikkaan ilman soljuminen sierainten kautta keuhkoihin ja sieltä sieluun asti on tärkeää. Kolmannelle se hetki kun ympärillä pölisee puuteri ja alla on jyrkkä, koskematon rinne tuottaa halutun adrenaliiniryöpyn. Niin, toisinaan pelkkä selviytyminen luonnonoloista on nautinnon lähde.

Me siis menemme luontoon hakemaan oman osamme. Oli se sitten ruumiin terveyttä, saalista tai mielenrauhaa. Tai vaikkapa polttopuita takkaan. Tai niin kuin juuri nyt se kuusipuu joka joulumme kulmakivenä nököttää pirtin nurkassa.

Luonnon ja ihmisen välinen tasapaino säilyy parhaiten kun annamme jotakin takaisinkin. Joulu on luonnollisesti se kohta kun asia nousee aktiivisemmin mieleen, hyväntekemisen aikaa kun on. Ihmisen keinot vastavuoroisuuteen ovat jatkuvan keskustelun alla, ja ekologisen elämäntavan etsintä jakaa kansaa moneen leiriin. Nyt en kuitenkaan tarkoita ihan niin maailmoja syleileviä asioita. Tarkoitan niitä joista itsellekin rakentuu osa joulumielestä, pienistä asioista aattoaamuna. Siitä pienestä kädenojennuksesta luontokappaleita kohtaan, kiitoksena siitä mitä vuoden aikana on saatu kokea.

Yksi tärkeä osa ainakin omaa joulutunnelman rakentamista on kierros omissa lähimetsissä. Mukana kulkee kaikenlaista. Yleensä vesikelkassa on kattaus viljaa, juureksia ja heiniä. Omenoitakin saattaa olla vielä jäljellä vaikka niistä ovatkin sorkkakansa saanut nauttia koko syksyn. Varsinaisesti sillä kasalla apetta ei metsänelävät kauaa elä, mutta kai sekin vähä on pieni lisä.

Kyseessä on ehkä enemmän jonkinlainen riitti, muinaisten uhrilahjojen tapaan. Ennen vietiin seidalle ruokaa ja muita lahjoja. Joku saattaa edelleenkin kaataa omalle uhrikivelleen tai nuotioon pienen konjakkiryypyn. Luontoon kannettava pieni ruokalahja toimii monelle samanlaisena eleenä. ”Kiitos siitä mitä olen saanut kokea”, väräjää mielessä multaisia sokerijuurikkaita pellonlaitaan kaataessa. Ainakin se on mukava koiria ulkoiluttaessa käydä myöhemmin tarkistamassa minkälaiset hampaanjäljet juurikkaisiin on nakerrettu.

sasta_blogi_20

Jonkinlaista kiitollisuutta voi kuvitella näkevänsä myös pihan lintuparvessa sen jälkeen kun auringonkukan siemenet ovat solahtaneet lintulaudan täytteeksi. Kai sitä vain kuvittelee, eiköhän ne tintit vain toteuta luontaista viettiää. Maha täytetään aina kun se on mahdollista. Sen jouluaamun varpusen pienoinen siemen vaihtuu tintin ahmimiseen. Joka tapauksessa niiden touhua on hauska pysähtyä seuraamaan erityisesti jouluaattona. Eikös se joulun tyypillisin lause ole ”ajatus on tärkein”?

Niinhän se on. Itselle ainakin mielenrauhaa tuo se, että voin kiittää luontoa siitä että saan viettää aikaa siellä. Saan olla ”out there”.

Hyvää Joulua, luonto!

Teksti ja kuvat: Ville Pohjola

blogin_tarjoaa_sasta

Nämä saattavat kiinnostaa sinua

Sastan blogi – Mitä ihmettä? Välittömästi kevätpäivän tasauksen jälkeen tapahtui jotakin. Kuin avaimesta kääntämällä tuli muutos, joka on nyt tuntunut ja kuulunut viime päivien ulkoiluelämyksissä. Ihan niin kuin aurinko olisi päättänyt ajaa pakkasen pois, ja herättää luonnon t...
Sastan blogi – Veljeskunta virkapuvuissaan ”Oletko hirvimies?”, kuuluu vierestäni. Seisomme loskan kuorruttamalla rengasliikkeen pihalla ja odotamme. Räntää räimii lisää taivaalta, ja siitä huolimatta meitä seisoo useampikin ulkona. Hiljaa paikallaan. Siinähän me olemme rivissä kuin hirvimi...
Sastan blogi – Pimeä hetki Pienen metsäjärven ranta oikein hehkuu. Kuulaan iltapäivän viimeiset hetket ovat menossa ennen kuin ilta painaa auringon piiloonsa. Nopeasti päälle vyöryvä syysillan pimeys tappaa pian viimeisetkin valonsäteet. Aivan kuin henkensä hädässä ne koitta...
Sastan blogi – Niitä hyviä hetkiä Ensimmäinen viikko metsälintukautta on takana. Moni suomalainen metsämies pääsi liikkeelle vasta viime viikonloppuna mutta sitäkin kovemmin odotuksin. Laskennat ja kaikki muut taivaanmerkit povasivat tapahtumarikasta jahtia. Edellämainituista syis...
Kotimainen erälegenda Sasta 50 vuotta – juhlat yhdessä suomalaisten laatumerkkien kanssa Suomalainen erävaatemerkki Sasta on pukenut laatutietoisia luonnonystäviä jo 50 vuoden ajan. Juhlavuotensa kunniaksi Sasta julkistaa viisi muiden kotimaisten laatumerkkien kanssa suunniteltua ja valmistettua yhteistuotetta, eli kollaboraatiota. Yhtei...
Testi: Sastan sarkahousut – hyvin suunniteltua toiminnallisuutta talviretkeilyyn Sastan sarkahousut ovat olleet talviretkeilyssä lempihousuni jo viisi talvea. Nyt miesten Anton-housut saivat rinnalleen naisten Sara-housut. Löytyykö Sarasta samaa hiottua suunnitelmallisuutta kuin vastaavista miesten housuista? Törmäsin Sast...
Sasta 64 Wild -vaelletaan jälleen Pohjois-Karjalassa kesäkuussa Pohjois-Karjalan erämaa-alueilla vaelletaan jälleen 1.-3.6.2018. Luvassa on nyt kolmatta kertaa järjestettävä Sasta 64 Wild -vaellustapahtuma. Sasta 64 Wild erämaavaelluksen 45 km reitti kuljetaan kolmen päivän aikana Pohjois-Karjalan erämaan ...
Sastan blogi – Kohti syksyä, kohti camoa Eräihmisten kesä on kulunut monenlaisilla tavoilla. Osa on viihtynyt pohjoisten koskilla kahluuhousut jalassa, toiset ovat seisseet veneessä keskellä Pohjois-Atlantia kelluntahaalarit päällä. Kolmannet ovat vetäneet päälleen pyöräilytrikoot ja viih...
Sastan blogi – Sulaudu maisemaan Nyt on se hetki. Kaislikon raukea kahina syyskesän leppoisassa iltatuulessa on se mitä on odotettu. Päivät ovat lämpimiä mutta illassa on jo mukavaa viileyttä. Lämpötila voi tipahtaa hellelukemista nopeasti 10 astetta auringon painuessa kaislikon t...
Oma Puku -kisan viimeiset finalistit enää jäljellä – Äänestä! Finaalikolmikko on seuraava: Jenni Kyllönen, Taru Varpenius sekä parivaljakko Petri Danielson ja Olli Ilmonen. Finaalin valikoitui kolme hyvin erilaista työtä ja seuraavassa vaiheessa näistä muokataan tuotantomallit. Nyt äänestetään vielä kerran lop...

Kommentit

kommenttia

Elämme ulkoilmasta. #elämmeulkoilmasta ulkoilu, retkeily, vapaa-aika