Ulkoilma 26.8.2011

Retkeily on monipuolinen harrastus. Siinä yhdistyvät hiihto, kävely, melonta, laskettelu, luonnontarkkailu, ruoanlaitto, suunnistus, elämykset, marjastus. sienestys, kalastus, metsästys, maisemat, kulttuuri, matkailu ja oikeastaan melkein kaikki yksittäisinäkin harrasteina olevat lajit. Ehkä juuri retkeilyn monipuolisuuden vuoksi olen vankkumaton retkeilyfriikki ja haluan edistää harrastuksen leviämistä.

Aloitin retkipäiväkirjojen kirjoittamisen -90 luvun alussa. Aluksi tekstit olivat yksinkertaisia merkintöjä päivämatkoista ja säätilastoja, mutta vähitellen tekstin sekaan ilmestyi myös kuvauksia ympäröivistä maisemista tai jonkin usvaisen päivän tunnelmasta, jolloin näkyvyyttä ei ollut nimeksikään. Matkojen ja kokemuksien karttuessa ymmärsin myös, että minulla oli selkeä halu jakaa kokemuksiani ja tietojani ympärilleni. Vuodesta 1999 matkapäiväkirjat, ainakin erikoisemmista reissuista ovat olleet netissä ja näiden lisäksi eräistä matkoista on ilmestynyt kolme kirjaa.

2000 luvulla innostuin vielä järjestötoiminnastakin ja osallistun edelleen aktiivisesti Tunturikerho Kolbman ja Suomen Arktisen klubin toimintaan.

Miksi? Monikaan ei edes usko, että vaikuttimenani toimilleni on retkeilyharrastuksen edistäminen. Että ihmiset löytäisivät tämän hienon, monipuolisen harrastuksen.

Vielä eräs tarina, mikä on osaltaan vaikuttanut kirjoitustyöni jatkumiseen jo pitkän aikaa. Vuonna 2000 olimme hiihtämässä kevätreissua Näätämöstä Enontekiön Hettaan. Siinä Vaskojoen kämpän pihassa nostin sukseni kämpän seinää vasten ja ihmettelin vieressä samaan seinään nojaavia, lähes kolme metrisiä Laasasen suksia. Kämpän sisällä suksien omistajaksi paljastui hädin tuskin puolitoista metrinen mies, joka illan tullen esitteli meille kaikki varusteensa huolella ja tarkkaan ja myös huomattavan kovaäänisesti. Kaikki esitellyt varusteet olivat ainoat ja oikeat mitä tuli käyttää ja muut varusteet turhia. Tämä oli jo aikoja sitten koettu ja testailtu. Pienen hiljaisuuden jälkeen asetuin kämpän pöydän äärelle kirjoittamaan retkipäiväkirjaani ja Laasasen suksien omistajan oli hieman kuin pakko kertoa minulle, että – kyllä noista päiväkirjailijoistakin joskus jotain tulee! Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Postijoenlatvan kämpälle ja juttelimme, nyttemmin Laasaseksi nimittämämme miehen tarinoista kaiken päivää. Kämpälle saavuttuamme totesimme päiväkirjasta, että Laasanen oli oikeammalta nimeltään Matti Isotalo. Erätoimittaja ja maailmanmatkaaja vuosikymmenten ajalta. Se lause jäi vaivaamaan ja vaivaa edelleenkin.

Pete

Kommentit

kommenttia

Elämme ulkoilmasta. #elämmeulkoilmasta ulkoilu, retkeily, vapaa-aika