Ulkoilma 13.5.2011

Kevät on jälleen saapunut Suomeen ja koskimelojat heräävät talviuniltaan. Kuitenkin talvellakin melojat ovat olleet aktiivisia. Maaliskuussa olin Juuso Karttusen kanssa esittelemässä freestyle-melontaa GoExpo-messuilla, jotka järjestettiin Helsingissä messukeskuksessa. Messukeskukseen oli tuotu riittävän kokoinen uima-allas jossa pystyi tekemään voltteja ja kärrynpyöriä. Yleisö oli todella innoissaan näytöksestä, vaikka joutuivatkin välillä siirtymään taaksepäin altaan reunalta, etteivät kastuisi kokonaan. Toivottavasti myös ensi vuonna saadaan mahdollisuus näyttää ihmisille melontaa sisätiloissa keskellä talvea.

Pari viikkoa tämän jälkeen osa maajoukkuemelojista kokoontui Helsinkiin tekemään Suomen ensimmäistä freestyle-melontaelokuvaa. Traileri Mosquito Flip nimisestä elokuvasta julkaistiin huhtikuun alussa ja itse elokuvan pitäisi valmistua kesän aikana. Trailerin perusteella on odotettavissa erittäin vauhdikas ja rento elokuva, jota on kuvattu viime vuonna ympäri maailmaa. Materiaalia on kuvattu muun muassa Ugandassa, Itävallassa, Saksassa, Norjassa ja Suomessa. Myös omalla seurallani Kyrönjoen koskihäjyillä oli oma projekti talvella, jolloin koottiin Kirkonkoskesta Key Westiin niminen melontakirja. 30 Kyrönjoen koskihäjyä kertoo melontakokemuksistaan Pohjanmaalla, muun Suomen vesistöissä ja ulkomailla. Kirja sisältää niin rauhallista retkimelontaa kuin vauhdikkaita kertomuksia freestyle-melojien matkoista. Yksi kirjan keskeinen juoni on koskimelojien taival Suomen maajoukkueen vakiojäseneksi. Tämä kovakantinen kirja sisältää 60 kertomusta ympäri maailmaa.

Itselläni melontakausi aukesi Vanhankaupunginkoskella huhtikuun puolessa välissä. Tarkoitus oli aloittaa harjoittelut IceBreak-melontapahtumaa varten, joka järjestetään vuosittain keskellä Helsinkiä. Pitkän talven jälkeen taidot ovat aina vähän ruosteessa, mutta nopeasti ne vanhat taidot taas palaavat kun pääsee kajakkiin istumaan. Parin laskun jälkeen tuttu adrenaliini alkoi taas virrata ja melonta näytti sen parhaat puolensa. IceBreak-tapahtuma järjestetään aina sunnuntaina ja varsinaisesti melontakauden ensimmäiset kilpailut käydään Nurmijärven Myllykoskella.

Tänä vuonna oli vettä taas ennätysmäärä Myllykoskessa ja itse päätin jättää kilpailut väliin ja säästää voimia sunnuntain kilpailuihin. Myllykoskella on aina sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Tänä vuonna suurimmilta vahingoilta vältyttiin ja kilpailu käytiin läpi vain parilla uinneilla, joita naapurimaa Venäjän melojat tarjosivat enemmän suomalaisiin verrattuna. Myllykoski on erittäin vaativa koski, jossa on pari pientä köngästä ja paljon teräviä kiviä jotka voivat olla erittäin ikäviä, jos koskessa sattuu kaatumaan. Koski on noin 300 metriä pitkä ja pudotuskorkeutta löytyy noin 11 metriä. Se onkin Vantaanjoen neljänneksi suurin koski. Kilpailu melotaan normaalia freestyle-kajakkia pidemmillä laskukajakeilla, jotka ovat vajaat 3 metriä pitkiä ja erityisesti suunniteltu koskien laskemiseen. Kilpailun tarkoitus on laskea koski mahdollisimman nopeasti alas ja jokaisella melojalla on kolme yritystä joista kahden nopeimman laskun aika lasketaan yhteen. Voittajaksitänä vuonna selviytyi Kyrönjoen Koskihäjyjen Samuli Suokko, toinen oli Venäjä Vladimir Chubarov ja kolmas Tuomas Kuronen.


Juuso Karttunen laskee Myllykoskea ensimmäistä kertaa elämässään, mutta tämähän ei menoa haittaa. Laskukin sujui vielä odotusten mukaisesti.

Kilpailujen aikana selvisi, että Vanhankaupunginkoskella saattaisi toimia yksi aalto, joten osa porukasta lähti vielä sinne melomaan. Itse lähdin myös melomaan ja erityisesti testaamaan juuri Suomeen saapuneita tuliteriä Rockstar-kajakkeja. Tämä uusi kajakki on herättänyt melojissa jonkun verran epäluuloja, että voiko erittäin hyvästä vanhasta All-starista enää tulla parempaa versiota, mutta ensituntuman jälkeen epäilyt olivat turhia, sillä kajakki oli erittäin hyvä varsinkin pienessä aallossa.
Kuva: tuomas blunttaa, Teksti: Tuomas Kaukola tekee cleanin bluntin eli bluntin jossa melalla ei kosketa ollenkaan veteen. Taustalla seuraavat vasemmalta alkaen Paula Suurseppä, Mikael Lantto ja Juho Niskanen.

Seuraavana päivänä olikin vuorossa IceBreak-tapahtuma Vanhankaupunginkoskella, joka kerää noin tuhat katsojaa rannoille. Kilpailun suosio on kasvanut vuosittain ja nykyään rannoilta löytyy jo buffetteja, melontayrityksiä esittelemässä uusimpia varusteitaan, köysirata ja mahdollisuus melontakokeiluun. Tänä vuonna ohjelmassa oli myös ensimmäistä kertaa koskenlaskua kumilautalla. Kilpailu järjestettiin tänä vuonna kymmenettä kertaa. Kilpailussa melotaan aluksi aika-ajot, joissa jokainen meloja laskee koskeen tehdyn radan mahdollisimman nopeasti alas. Tämän jälkeen melojat jaetaan neljän hengen ryhmiin ja kilpailu käydään läpi boatercross-tyylisesti. Jokaisesta ryhmästä kaksi nopeinta menee jatkoon ja lopuksi viimeisen neljän hengen ryhmän kesken jaetaan sijoitukset. Aika-ajoissa laskin kosken vasenta reunaa pitkin, jossa kulki suora laskulinja alas asti. Päättelin tämän reitin olevan nopein ja näin se olikin, koska olin aika-ajojen jälkeen neljäs. Lähdin samalla taktiikalla melomaan myös  itse kilpailua. Olinkin johdossa kosken loppuun asti, mutta ennen viimeistä poijua koskessa oli pieni stoppari, johon jäin kiinni muutamaksi sekunniksi ja tämän vuoksi sijoitukseni tässä erässä oli kolmas ja omalta osaltani kilpailut päättyivät harmittavasti tähän.


Omalta osaltani kisat päättyivät tähän tilanteeseen, kun jäin kiinni pieneen stoppariin ja Jussi Tanskanen ja venäläismeloja ohittivat minut. Boatercross on todella pienestä kiinni ja joskus myös tuuristakin.

Kilpailu oli tiukka loppuun asti ja finaaliin selvisivät kaksi suomalaista Jussi Tanskanen ja Tuomas Kuronen sekä kaksi ulkomaalaista Vladimir Chubarov ja Matic Tercelj. Voitin vei Slovenian Matic, toisena oli Tuomas ja kolmantena Jussi. Kilpailujen jälkeen melojat laskivat vielä länsihaaran noin 5 metristä putousta, mikä on varsin mukava isolla virtaamalla. Itsekin laskin putouksen ensimmäistä kertaa elämässäni ja lasku meni suunnitellusti vaikka veteen päädyin hieman kyljelleni. Myös Paula Suurseppä laski putouksen, ilmeisesti ensimmäisenä naiskoskimelojana. Putouslaskujen jälkeen ihmiset saivat vielä nähdä freestyletemppuja putouksen alla olevassa aallossa, jossa melojat kuluttivat viimeisetkin voimavaransa.


Vanhankaupunginkoski jakaantuu kahteen haaraan. Itähaarassa melontaan boatercross-kilpailu ja länsihaarassa sijaitsee putous. Kun merivesi ja joen virtaama ovat sopivat, putouksen alle muodostuu hyvä aalto. Putousta laskemassa Juho Niskanen.

Kevät jatkui tästä niin, että kahden viikon päästä Lieksan Neitikoskella järjestettiin toiset katsastuskilpailut maailmanmestaruuskilpailuja varten. Ensimmäisenä katsastuskilpailuna toimi syksyllä järjestetty freestyle-melonnan SM-kilpailut, jotka järjestettiin myös samassa paikassa Neitikoskella. Neitikoski on oikeastaan Suomen ainoa melontapaikka, joka toimii ympäri vuoden, oli vedenkorkeus mikä tahansa. Kilpailut melottiin lumisateisena vappuaattona. Tämä hieman latisti tunnelmaa, mutta huono sää ei estänyt melojia venymästä huippusuorituksiin ja kilpailu oli erittäin kovatasoinen.


Juuso Karttunen harjoittelee Lieksan Neitikoskella volttia ja ilmavastihan se lähteekin!

Kilpailun voiton vei Tuomas Kaukola, toinen oli Tuomas Kuronen ja minä sijoitun kolmanneksi. Kahden katsastuskilpailun perusteella sijoitukset pisteytettiin ja neljä parasta melojaan valittiin suoraan MM-joukkueeseen. Viimeisen paikan täyttämiseksi jaostolla oli käytössä villi kortti. Jos joku meloja oli epäonnistunut kilpailuissa, mutta aikaisemmissa kisoissa oli näyttänyt kuuluvansa joukkueeseen, hänet voitaisiin valita joukkueeseen mukaan villillä kortilla. Viimeistä joukkuepaikkaa jaosto joutui pohtimaan pitkään ja he päättivät myöntää sen Juuso Karttuselle, joka siirtyi juniori sarjasta miesten sarjaan täksi vuodeksi. Juuson neljäs sija viime vuoden EM-kilpailussa painoi sen verran paljon, että hänet valittiin Samuli Suokon tilalle. Näin ollen juhannusviikolla järjestettäviin kilpailuihin joukkue on seuraava: Tuomas Kaukola, Tuomas Kuronen, Mikael Lantto, Juuso Karttunen ja minä. Naisten sarjassa käytiin myös kovatasoinen kilpailu ja joukkueeseen mukaan pääsivät muutaman vuoden takainen EM-voittaja Marjaana Terni, Paula Suurseppä ja Anni Mykkänen. Juniori miehistä mukaan pääsivät Teemu Väliahdet, Vili Volotinen ja Aleksi Herranen.  Suomella onkin tänä vuonna kaikkien aikojen suurin joukkue mukana kilpailuissa. Joukkueessa on mukana myös kolme ensikertalaista, jotka eivät ole aikaisemmin kilpailleet arvokisoissa.


Harri Myllynen tekee bluntin Neitikoskella. Blunt on yksi helpoimpia aalto liikkeitä ja tämän liikkeen pohjalta lähtevät monet vaikeat liikkeet eli tämä perusliike on hyvä osata kunnolla.

Maailmanmestaruuskilpailut käydään Saksan Plattlingissa, jossa järjestettiin viime vuonna Maailman Cupin-osakilpailu ja sitä edellisvuonna Euro cupin-osakilpailu. Harmittavasti viime vuoden osakilpailu jouduttiin kuitenkin perumaan paria päivää aikaisemmin, koska Plattlingin alueella oli satanut vettä viimeiset pari viikkoa kaatamalla ja joet tulvivat yli äyräiden. Vettä oli niin paljon, että minä ja Juuso Karttunen päätimme järjestää keskenämme pienen slalom-kilpailun, jossa portteina toimivat pellolla kasvavat puut. 2009 järjestetyissä Euro cupin-osakilpailuissa vettä oli taas hieman liian vähän, mutta kilpailut päästiin kuitenkin käymään läpi. Itse olin parhaana suomalaisena yhdeksäs, Tuomas Kaukola ja Harri Myllynen olivat 30 parhaan joukossa.

Odotukset ovat kovat MM-kilpailuihin, koska pidän melontapaikasta valtavasti ja se sopii tyylilleni todella hyvin. Myös hyvä sijoitus vuoden 2009 kilpailuissa valaa uskoa, että voisin pärjätä kilpailuissa. Tavoitteeni on, että olisin 15 parhaan joukossa kilpailuissa. Ennen kilpailuja ajattelin harjoitella paljon Kymijoella, jossa sijaitsee samantyylinen melontapaikka.


Juho Niskanen vuoden 2009 Euro Cupin osakilpailuissa tekemässä volttia. Etelä-Euroopassa on paljon mukavampi meloa, koska joet ja ilma ovat usein niin lämpöisiä, että koskeen voisi mennä melomaan pelkillä pelastusliiveillä.

Viikko MM-karsintakilpailujen jälkeen oli taas vuorossa uudet kilpailut Pohjanmaalla, jossa järjestettiin neljättä kertaa Häjyrodeo Kyrönjoen Malkakoskella. Kilpailut käytiin myös kaksipäiväisinä, ensimmäisenä päivänä oli vuorossa freestyle-kilpailu Malkakoskella, jonka voittajaksi selviytyi Tuomas Kaukola, toinen oli Juuso Karttunen ja kolmas Samuli Suokko. Toisena päivänä oli vuorossa laskukilpailu Kauhavan Sahakoskella. Pohjanmaan tulvat olivat laskeneet jo niin paljon, että Sahakoskessa ei ollut enää yhtään vettä, mutta onneksi viereinen Jylhän Sähköosuuskunnan voimalaitos laittoi voimalan yöksi kiinni ja antoivat riittävästi vettä sunnuntain kilpailuihin, tästä ystävällisyydestä erittäin suuri kiitos heille! Laskukilpailun voiton vei Samuli Suokko, toinen oli Tuomas Kaukola ja kolmas Harri Myllynen.

Vielä ennen maailmanmestaruuskilpailuja on vuorossa Suomen mestaruuskilpailut Tornionjoella kesäkuun alussa ja samana viikonloppuna Boatercrossin Suomen mestaruuskilpailut Rovaniemellä. Pian näiden jälkeen Suomen joukkue kääntääkin auton keulan kohti Saksaa ja lähtee valmistautumaan kilpailuihin.

Juho {jcomments on}

Kommentit

kommenttia

Elämme ulkoilmasta. #elämmeulkoilmasta ulkoilu, retkeily, vapaa-aika