Ulkoilma 14.1.2015

Ankarat avotunturit koulutusohjelman erikoiskurssit ”Arktisen retkikunnan turvallisuuskurssi” ja ”Jääkarhuturvallisuuden jatkokurssi” pidettiin viime viikonloppuna Pohjois-Valkealassa. Otsikon mukaisesti kurssilla keskityttiin uhkaavista ja vaarallisista tilanteista selviytymiseen ennakkoharjoittelun avulla. Tilanteet oli valittu retkikuntiemme laatimien riskianalyysien ja muille retkikunnille tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella.

Alla on esitetty sellaisia harjoituksesta saatuja kokemuksia, joiden toivotaan hyödyttävän meitä kaikkia kylmissä äärioloissa toimivia vaeltajia.

Tulipalo

keitinlaatikko

tulipaloteltassa

Tulipalo teltassa on aina vaarallinen. Keittimen käyttö teltan sisällä edellyttää tietyntyyppistä keitintä ja sen oikeaa käyttöä. Eräs keskeinen tekijä turvallisuuden kannalta on keitinlaatikko. Keitinlaatikkomallimme perustuu Laskuvarjojääkärikillan Grönlannin retkikunnan 1999 käyttämään laatikkoon. Sen paloturvallisuutta on sittemmin parannettu niin, että tulipalo voidaan entistä paremmin rajata itse laatikkoon. Laatikko suljetaan ja nostetaan pienempään absidiin, jossa tulipalo tukahdutetaan lumella. Mikäli tukahduttaminen ei onnistu, laatikko heitetään absidista hangelle ja sammutetaan siinä. Sammuttaminen pitää tehdä melko nopeasti, sillä muuten keittimien pumput sulavat käyttökelvottomiksi.

Jos tulipalo leviää keitinlaatikon ulkopuolelle, voidaan palo saada vielä hallintaan niin kauan kuin se on vain lattialla. Jos palo leviää teltan seiniin, teltta palaa varsin nopeasti.

Jäihin putoaminen

avanto

Jäihin putoamisia on Vaiskan retkikunnissa tapahtunut vuosien saatossa vain kaksi kertaa, kerran Grönlannissa ja kerran Huippuvuorilla. Jäihin pudonnut saadaan helposti ylös, kun retkikunnalla on mukanaan heittoliina, jota pidetään valmiina ahkion päällä. Toinen tapa on liittää kaksi sauvaa yhteen ja vetää jäihin vajonnut niiden avulla ylös. Kolmas tapa on hyödyntää jäihin vajonneen ahkiota.

Ongelmat alkavatkin vasta, kun jäihin vajonnut on saatu ylös. Kylmyys ja viima johtavat nopeasti kehon lämpötilan laskuun ja ennen pitkää hypotermiaan. Harjoituksen painopiste olikin tässä osassa. Niinpä samaan aikaan, kun jäihin vajonnutta nostettiin, pystytettiin takana suomalaista saunaa.

Tällainen tilanne vaatii selvää ja nopeaa malliratkaisua eikä neuvoa-antavalle kansanäänestykselle ole aikaa. Vaikka tämä oli jo kolmas harjoittelukerta, niin vielä jäi vähän hienosäätöä ja kehitettävää seuraavaan harjoitukseen.

Jääkarhun kohtaaminen

karhusivulta

Jääkarhun kohtaamisen ohjeistaminen ja sen harjoittelu on eräs tärkeimmistä arktisen retkikunnan yksittäisistä harjoitteluaiheista. Jääkarhu on rauhoitettu eläin ja sen tarpeeton tappaminen johtaa kuulusteluun, syytteeseen ja tuomioon. Toisaalta se on myös vaarallinen eläin, joten tässäpä ne reunaehdot sitten ovat.

Kohtaamisen vaiheet pitää olla jokaisen tiedossa, samoin kuin se, millä edellytyksillä karhun saa ampua. Pääsääntö on, että karhu ammutaan vain retkikunnan johtajan käskystä. Ainoa poikkeus on pikatilanne, jossa karhu jo hyökkää. Tällöin ampuja on itse oikeutettu tekemään päätöksen. Johtaja voi muuttaa ampujan päätöksen huutamalla ”TULI SEIS!”
Ensimmäisen päivän ammuntojen opetustarkoituksena oli aseen turvallinen käsittely, oikea tähtääminen ja puristava laukaisu. Peruskonseptissamme kivääriampuja ampuu makuulta ahkiotuelta ja haulikkoampuja pystystä.

Toisena päivänä keskityttiin tilanteenmukaisiin ammuntoihin. Falling Plate ammunnassa harjoitellaan liikkumisen ja ampumisen yhdistelmää, ”tuli ja liike”. Siinä juostaan noin 50 metriä aseen piipun suunta halliten ja ammutaan hengästyneenä nopeita kertalaukauksia osumasta kaatuviin maaleihin. Kun ammunta tehdään kilpailuna toista ampujaa vastaan, saadaan myös nostettua hiukan stressitasoa.

Toinen ammunta oli karhun kohtaaminen leirissä. Lähtökohtatilanne oli samankaltainen kuin karhun hyökkäyksen kohteeksi joutuneella brittiretkikunnalla Huippuvuorilla 2012. Vartiomiehen piti ampua liikkuvaan karhuun leirissä, jossa karhun lähellä oli retkikunnan jäseniä (=puolisyöksyjätaulut). Opetustarkoituksena oli koko tilanteen hallinta, varmuusväli omaan retkikunnan jäseneen sekä oikea ennakko liikkuvaan karhuun.

Kolmannessa ammunnassa ampuja toimi vartiomiehen telttaparina, jonka tehtävä oli tulla teltasta karhuhälytyksen sattuessa tukemaan vartiomiestä.

Neljäs tilanne oli karhun kohtaaminen yllättäen hiihdon aikana. Karhu oli päässyt lähietäisyydelle ahtojäiden suojassa ja se hyökkäsi ilman ennakkovaroitusta joko jommalta kummalta sivulta tai edestä. Ampuja hiihti tässä tilanteessa vasta kolmantena, joten taas jouduttiin varomaan edessä hiihtäjiä (=puolisyöksyjätaulut).

Lopuksi harjoiteltiin karhun hallittu kohtaaminen niin, että ensin koetettiin karkottaa karhu ja kun se ei onnistunut, karhu ammuttiin kaikkien aseiden tulella aivan lähietäisyydelle.

Seuraava erityistilanneharjoitus järjestetään Solvallassa Nuuksiossa 7. – 8.2. Harjoituksessa perehdytään toimintaan myrskyssä, liikkumiseen mannerjäätiköllä ja siihen liittyviin varmistustekniikoihin sekä toimintaan lumivyöryalueilla ja vyöryn tapahduttua. Kurssille on vielä paikkoja jäljellä.

Lisätietoja www.avotunturit.fi

Teksti: Kari ”Vaiska” Vainio / Kuvat: Kari ”Vaiska” Vainio sekä Jaakko ”Korpijaakko” Heikka

Luitko jo nämä?

Kommentit

kommenttia

Elämme ulkoilmasta. #elämmeulkoilmasta ulkoilu, retkeily, vapaa-aika