Ulkoilma 20.12.2013

Metsähallitus on luovuttanut ympäristöministeriölle selvitykset neljän kansallispuiston perustamisedellytyksistä. Ympäristöministeriö tilasi alkukeväästä Metsähallituksen luontopalveluilta selvitykset Salon Teijosta, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon rajamailla sijaitsevasta Etelä-Konnevedestä, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun rajalla olevasta Olvassuosta sekä Lapin Käsivarren suurtuntureista. Ympäristöministeri vie kansallispuistohankkeet poliittiseen käsittelyyn tammi-helmikuussa.

Jokaisen kohteen osalta kansallispuiston perustamisedellytykset täyttyvät luontoarvojen osalta. Kohteet ovat kuitenkin hyvin erilaisia virkistyskäytöltään, matkailuvaikutuksiltaan, perustamis- ja ylläpitokustannuksiltaan sekä vaikutuksiltaan paikallistalouteen ja metsästyskäytäntöihin. Tärkeä osa selvitysten tekoa olikin vuorovaikutus sidosryhmien ja paikallisten tahojen kanssa.

Alla on esitelty keskeiset kohdat jokaisesta selvityskohteesta.

Teijo jo nyt suosittu retkeilykohde – Matildanjärven virkistyskalastus haasteellinen kysymys

Teijon selvitysalue kattaa 3367 hehtaarin kokoisen, luonnoltaan monipuolisen alueen. Se koostuu kalliomäistä ja lakikallioista, harjumuodostelmista, lähteistä ja pienvesistä, erilaisista suotyypeistä, lehdoista sekä luonnonmetsistä. Alueella on myös reilut 1000 hehtaaria metsätalouskäytössä olevia alueita.

Teijo on jo nyt suosittu retkeilykohde: sen ytimen muodostaa Teijon retkeilyalue, jossa on monipuoliset retkeilymahdollisuudet ympäri vuoden. Yhdessä Meri-Teijon alueen muiden aktiviteettien ja palveluiden kanssa alue muodostaa houkuttelevan kokonaisuuden. Mahdollinen kansallispuisto saattaisi lisätä alueen tunnettuutta ja merkitystä luontomatkailukohteena, jolloin paikallistaloudelliset myönteiset vaikutukset kasvaisivat entisestään.

Selvityksessä Metsähallitus ei ottanut kantaa alueeseen kuuluvan Matildanjärven virkistyskalastuskysymykseen, vaan esitteli siihen liittyviä haasteita ja vaihtoehtoja: Jos suosittu järvi on osa kansallispuistoa, kirjolohen istuttaminen järveen ei voi jatkua eikä lajin korvaaminen kotimaisella vaihtoehdolla myöskään ole yksinkertaista. Toisaalta Matildanjärvellä tapahtuva virkistyskalastus on yksi alueen tärkeimmistä vetovoimatekijöistä, ja sen paikallistaloudelliset vaikutukset ovat merkittävät. Matildanjärven vesialue onkin mahdollista jättää kansallispuistorajauksen ulkopuolelle.

Selvitykseen annettiin 27 lausuntoa 32 taholta. Nämä pääasiassa kannattivat kansallispuiston perustamista, joskin metsästystahot näkevät kansallispuiston perustamisen uhkana alueen metsästyskäytännölle. Metsästyksen kannalta suurin huoli liittyy hirvenmetsästyksen vaikeutumiseen. Suomen Latu päätyi kannattamaan sitä, että alue säilyisi valtion retkeilyalueena.

Maakunnallinen tahtotila Etelä-Konneveden kansallispuistolle

IMG_2581fb

Vuori-Kalajan rannassa komeilee laavu ja tulipaikka.

Etelä-Konneveden selvitysalue on luonnonarvoiltaan merkittävä. Erityisesti Enonniemen alueen kalliomuodostumat ja vanhat, rehevät luonnonmetsät haapalajistoineen ovat valtakunnallisestikin arvokkaita. Kansallispuisto myös täydentäisi kansallispuistoverkostoa sen aukkokohdassa Järvi-Suomen pohjoisosissa, Pohjois-Savon ja Pohjois-Hämeen eliömaakuntien rajoilla. Lisäksi se toisi kansallispuistoverkostoon koko järvialtaan kattavan sisävesien suurjärvikohteen.

Yhdessä seudun lukuisten yksityisten suojelualueiden kanssa kansallispuisto säilyttäisi yhtenäisen, osin jylhäpiirteisen ja erämaisen maisemakokonaisuuden, jolla on huomattavaa merkitystä yleisenä nähtävyytenä.

Luontoaktiviteeteille alue tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia: kansallispuiston pohjoissavolaisessa vuorimaastossa olisi hyvät patikkamahdollisuudet, ja sisävesien suurjärven isot selät ja toisaalta sokkeloinen saaristo tarjoavat mahdollisuuksia veneilyyn ja melomiseen. Kansallispuistostatus myös lisäisi alueen tunnettuutta ja virkistyskäyttöä.

Konnevedellä ja Rautalammilla sekä maakunnallisten toimijoiden keskuudessa vallitsee varsin yhtenäinen tahtotila kansallispuiston saamiseksi alueelle. Alueen virkistys- ja matkailukäytön edellytyksiä on parin viime vuoden aikana pyritty parantamaan kuntien vetämillä kehittämishankkeilla. Kansallispuiston asema antaisi hyvät edellytykset alueen edelleen kehittämiselle ja matkailutulon kasvulle.

Käsivarren suurtuntureille kaksi eri rajausvaihtoehtoa

kasivarren_eramaa_alue2

Käsivarren erämaa-alue.

Käsivarren selvitysalueen luontoarvot ovat ehdottomasti kansallispuistotasoa, ja puisto täydentäisi Suomen kansallispuistoverkkoa merkittävällä tavalla.

Metsähallitus päätyi kuitenkin esittämään kahta vaihtoehtoista kansallispuistorajausta, jotta alueen erityisluonne, paikalliset perinteet ja matkailun edellytykset voitaisiin ottaa huomioon. Pienempi, noin 7500 hehtaarin kansallispuisto käsittäisi alueet Saanatunturin ja Kilpisjärven kylän ympäristössä Käsivarren erämaa-alueen ulkopuolella. Suurempi, noin 66 500 hehtaarin kansallispuisto sulkisi lisäksi sisäänsä Käsivarren pohjoisimman tunturialueen Porojärveltä Haltille.

Laajempikin rajaus jättäisi merkittävän osan Käsivarren erämaa-alueesta erämaaksi. Metsähallitus esittää kuitenkin selvityksessä, että Käsivarren kansallispuiston säädöksissä pitäisi ottaa huomioon alueen erityisluonne ja muun muassa mahdollistaa motorisoidun matkailun jatkuminen ns. Haltin reitillä sekä suosituille, paikallisille tärkeille rautujärville.

Metsähallituksen saamat lausunnot jakaantuvat suunnilleen puoliksi kansallispuiston perustamista kannattaviin ja vastustaviin. Muutamassa ei oteta kantaa puiston perustamiseen.  Enontekiön kunta ja yrittäjät, samoin kuin useimmat muut paikallisia asukkaita ja luonnonkäyttäjiä edustavat tahot vastustavat puistoa. Luonnonsuojelua, tutkimusta ja porotaloutta edustavat tahot pääsääntöisesti kannattavat kansallispuiston perustamista, kuten myös Saamelaiskäräjät.

Olvassuon vetovoima perustuu erämaisuuteen – metsästys järjestettävä hyväksyttävällä tavalla

Olvassuon 20 526 hehtaarin kokoinen selvitysalue sijaitsee kolmessa kunnassa: Pudasjärvellä, Utajärvellä ja Puolangalla. Selvitysalueen rajaus noudattelee pääosin Olvassuon Natura-alueen rajausta, mutta alueen sydämessä oleva Olvassuon luonnonpuisto jäisi kansallispuiston ulkopuolelle. Selvitysalue koostuu Oravisuo-Näätäsuo-Sammakkosuon ja Leväsuon-Kärppäsuon soidensuojelualueista, ja useasta luonnonsuojeluun varatusta, mutta vielä perustamattomasta ohjelma-alueesta. Lisäksi rajaukseen kuuluu Metsähallituksen metsätalouden hallinnassa oleva Kälväsvaaran-Iso Palovaaran harjujensuojeluohjelma-alue.

Alueen vetovoima perustuu erämaisuuteen, aapasoiden ja metsäsaarekkeiden mosaiikkimaiseen vaihteluun sekä harjujen pohjavesivaikutteisiin reheviin soihin ja lähteisiin. Erämaisuus näkyy myös alueen eläin- ja etenkin lintulajeissa.

Erämaisuus näkyy myös alueiden kävijöissä, jotka ovat pääosin eräilijöitä ja metsästäjiä. Kansallispuiston perustaminen voisi lisätä luontomatkailijoiden määrää, esimerkiksi kosteikkomatkailijoita.  Palveluvarustusta olisi jonkin verran kehitettävä tätä tarkoitusta varten, mutta alue on tarkoitus säilyttää luonteeltaan erämaisena jatkossakin.

Lausuntoja saatiin 28 kpl 47 taholta. Puiston perustamista kannatettiin yleisesti, sillä soisella Pohjois-Pohjanmaalla se toisi tunnettuutta suoalueiden matkailu- ja virkistyskäytölle. Myös kunnat saisivat imagoarvoa. Myönteiset asenteet perustuivat kuitenkin oletukseen metsästyksen hyväksyttävästä järjestämisestä: nykyisellään osalla aluetta on paikallisten vapaa metsästysoikeus, mutta eteläosissa ei.  Esitetty rajaus sai pääosin kannatusta, mutta osassa lausuntoja toivottiin luonnonpuiston liittämistä osaksi kansallispuistoa.

UlkoilunMaailma.fi / Lähde: Metsähallitus / Kuvat: Mika Mannonen

Kommentit

kommenttia

Elämme ulkoilmasta. #elämmeulkoilmasta ulkoilu, retkeily, vapaa-aika