Ulkoilma 23.9.2013

Kainovahakas, sysikieli, violettihaarakas ja punarusokas. Jo sienten nimistä voi päätellä, että Kolin ahot kukoistavat syksylläkin, eikä väriloistosta ole puutetta, vaikka kukat ovat jo lakastuneet. Täytyy vain osata katsoa riittävän alas, lakastuneen kasvillisuuden allekin.

Kolin kansallispuistosta ja sen lähistön suojelualueilta löydettiin syksyllä 2012 yli 400 sienilajia, joiden tunnistustyö on nyt saatu valmiiksi. Sienistä 12 on ns. Punaisen kirjan lajeja eli uhanalaisia tai silmälläpidettäviä.

Ahot ovat syksyllä kirjavanaan helovahakkaita, joista kiintoisimpia on erittäin uhanalainen kainovahakas. Muita ahojen harvinaisuuksia ovat mm. kyyhky- ja löyhkävahakas sekä mäyränkääpä, sysikieli, violettihaarakas, kalvas- ja punarusokas sekä raspikieli. Kalvasrusokasta on löytynyt aiemmin vain Ahvenanmaalta ja Espoosta.

Myös Kolin lepikot ja muut rehevät metsäalueet ovat osoittautuneet sienistöllisesti arvokkaiksi. Erityismaininnan ansaitsevat tummakaunolakki ja katvetuppisieni. Katvetuppisieni on aikaisemmin havaittu Pohjoismaista vain kerran. Myös rantalehdon lepänkärpässieni ja pikku-ukonsienet (monta lajia), sekä Ruostevaaran sekametsien kultakaunolakki, hakamaatuhkelo ja isoloisikka ovat lajihavaintoja hienoimmasta päästä.

Kolin kansallispuiston ja lähialueiden sieniä ovat kartoittaneet Katri Kokkonen Metsähallituksen luontopalveluista ja Sienityöryhmä syksyisellä retkeilyllään. Kartoituksilla saatiin runsaasti uutta tietoa Kolin alueen sienilajistosta, jolloin monenlaisten elinympäristöjen hoitosuosituksia pystytään tarkastelemaan myös sienten kannalta. Sienille – kuten ahokasveille, päiväperhosille ja monille muille lajeille – on hyväksi, että ahojen ja laitumien hoitoa jatketaan entiseen tapaan. Sen sijaan sienten kannalta on tärkeää, että lepikot, rantapensaikot ja muut arvokkaat sienimetsät jätetään Kolilla villiin rauhaansa.

UlkoilunMaailma.fi / Lähde: Metsähallitus

Luitko jo nämä?

Kommentit

kommenttia

Elämme ulkoilmasta. #elämmeulkoilmasta ulkoilu, retkeily, vapaa-aika