Blogi - Leikkimielisellä tutkimusmatkalla

Blogi – Leikkimielisellä tutkimusmatkalla

Luonnossa liikkuessani tarkkailen salaa muita retkeilijöitä. Ystävieni tunnistaessa lintulajeja, minä ryhmittelen retkeilijöitä. Gradua tehdessäni sain tutkimuksen nojalla kytätä kävijöitä Nuuksion kansallispuistossa. Kiinnostukseni luontoelämyksiä kohtaan lähti jopa niin lapasesta, että päätin suunnata pidemmälle tutkimusmatkalle: lähdin tekemään väitöskirjaa retkeilijöistä.

Välillä into lähteä retkelle on niin polttava, ettei kaikkia nappeja kerkeä kiinnittää. Väitöskirjaa tekemään ryntäsin täysin takki auki.

Tähänastinen taipaleeni on opettanut paljon. Myös sen, ettei väitöskirja-ahdistus ole täysin tuulesta temmattu käsite. Sitä voi kuitenkin lievittää. Onneksi luonto elvyttää. Ahdistuksen iskiessä ajattelen usein mielimaisemaani: Iso-Syötteen huipulta avautuvaa soiden ja vaarojen mosaiikkia. Yritän myös palauttaa mieleeni sen, mitä luonto minulle merkitsee: vapautta. Luonnossa saan seisoa päälläni pitkin mättäitä, kiivetä puihin ja antaa ajatusteni liitää ilman rajoja. Saman ilon ja vapauden tunteen haluan säilyttää tutkimuksessani.

”Eikö leikki voisi olla välillä aikuisenkin työtä? Miksen voisi tehdä tutkimuksestani vaikka hiekkakakkua?”

miisa_pietila_02

Leikitään! Olkoon kansallispuistot hetken hiekkalaatikoita. Lapsuudessani niistä mieluisin oli se, josta löytyi hiekan lisäksi myös savea, sammalta ja havuja. Myös kansallispuistomme ovat ympäristöiltään hyvin erilaisia. Yhteenkin puistoon mahtuu rajattomasti erilaisia luontokokemuksia. Tämä rikkaus on tutkimukseni ydin.

Tällä kertaa valitsin leikkikentäkseni Oulangan kansallispuiston. Huomasin pian leikkiin ryhdyttyäni tarvitsevani lapiota, menetelmiä, jotain jolla saada ote kentästäni. Tässä tärkeässä valinnassa ei kuitenkaan auta kiirehtiä. Itse asiassa, tutkimukseni jännitys piileekin juuri siinä, etten vielä ennalta tiedä, millainen lapio olisi paras kakkuni kasaamiseen. On kokeiltava erilaisia.

Vaikka onnistuisin lapion valinnassa, jää kakkuni hataraksi ilman ämpäriä. On siis etsittävä myös juuri se sopiva ämpäri, ne teoriat ja viitekehykset, jotka pitävät kaiken kasassa. Se tieteellinen kokonaisuus, jota esikuvani ovat rakentaneet jo vuosikymmeniä ja se maailma, jonka rakentamiseen minäkin haluan osallistua.

Välillä tietenkin sataa ja kakkuni sortuu. Se harmittaa, mutta harva lapsikaan jää pitkäksi aikaa märisemään. Leikkiaikakin on lopulta rajallinen.

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.

Kirjoittaja Miisa Pietilä tekee väitöskirjaa Oulun yliopistossa aiheesta retkeily.